Beckettin Huomenna hän tulee on malliesimerkki absurdista teatteriteoksesta. Mitä se tarkoittaa ja missä piilee esityksen vuosikymmenestä toiseen houkuttava viehätys?

Huomenna hän tulee -näytelmän englanninkielinen nimi Waiting for Godot on yleistynyt tarkoittamaan tilannetta, jossa kovasti odotetaan jotakin, mikä tuskin tulee tapahtumaan. Melko pessimistinen, joskin samaistuttava aihe teatterikappaleelle, eikö? Ja kyseessä onkin näytelmä, joka on kirjallisuushistoriamme kulmakiviä, näyttämöklassikko ja toi osaltaan kirjoittajalleen Nobelin kirjallisuuspalkinnon.  

Samuel Beckett oli irlantilainen, mutta kirjoitti osan tuotannostaan myös ranskaksi. Ja hänen teoksensa nousivatkin suosioon juuri Ranskassa, jossa tehtiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa paljon elämän tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta, pohtivia teoksia. Näytelmätekstien pohjalta teatteriin syntyi minimalistinen tyylisuunta, joka suosii paradokseja ja leikittelee elämän mielettömyyksillä. Termin absurdi teatteri sitä kuvaamaan kehitti kriitikko Martin Esslin. Näytelmien rakenne on tyypillisesti syklinen, eli päätöspisteessä palataan alkuun. Beckettin vuonna 1949 ilmestynyt Huomenna hän tulee on malliesimerkki tästä tyylisuunnasta. Suomalaiskirjailijoista lähimmäksi yltää kenties Veijo Meri.    

Mihin tämän tyylilajin nykypäivään asti kantava suosio sitten perustuu? Huomenna hän tulee on saanut ensi-iltansa Ilona-tietokannan mukaan Suomen ammattiteattereissa 17 kertaa, Turun Kaupunginteatterissakin vuonna 1992, jolloin sen ohjasi Juha Malmivaara. Ainakin kyseinen esitys tarjoaa katsojalle mielenkiintoisen hetken isojen eksistentiaalisten kysymysten äärellä. Sen skaala yltää heittämällä traagisesta koomiseen ja takaisin. Vastauksia se ei ojenna, mutta näytelmän suosion salaisuus lieneekin siinä, miten se taidokkaasti toteutettuna ruokkii uteliaisuutta ja tarjoaa pitkään sulateltavaa sielun ravintoa.  

Huomenna hän tulee -esitys näyttää meille, että elämä on mieletön sarja toisistaan irrallisia tapahtumia, joita kohdatessa kannattaa vain koettaa selviytyä parhaan taitonsa mukaan. Kuten viimeiset kaksi vuotta pandemian keskellä ovat muistuttaneet, elämä on absurdia. Vasta tämän hyväksymällä voi löytää eloonsa rauhan ja onnen. Ei niin synkkää sittenkään, eihän? Absurdi teatteri ei pyri herättämään epätoivon kyyneleitä, vaan vapauttamaan naurun kautta. 

Tällä kertaa Turun Kaupunginteatterissa on asialla ohjaaja Pentti Kotkaniemi, suuri Beckettin ja tämän fanittamien Chaplinin ja Buster Keatonin fani hänkin. Kotkaniemi ohjaa itselleen tuttuja näyttelijöitä Martti Suosaloa ja Mika Nuojuaa. Katsojille tämä kolmikko on tuttu ainakin Suomen mittakaavassa jo legendaariset 20 vuotta kiertäneestä Kiviä taskussa -komediasta. Ja nyt näyttämölle saadaan Suosalon ja Nuojuan lisäksi myös Ville Majamaa ja Tomi Alatalo. Tällä yhdistelmällä on helppoa todistaa, että odotus on todellinen taitolaji. 

Esitys Turun Kaupunginteatterin verkkosivuilla >> 

Liput esitykseen >>