Kävimme kahvilla Logomo-teatterissa, jossa Eila Halonen ja Taneli Mäkelä valmistautuivat Kissa kuumalla katolla -näytelmän esitykseen. Tennessee Williamsin moderni klassikko vie katsojat ja esiintyjät sukujuhlille, joilla ei säästellä sanoja eikä toisten tunteita.

Eila Halonen ja Taneli Mäkelä esittävät Kissa kuumalla katolla -näytelmässä avioparia. 1950-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuvassa tarinassa Mäkelän tulkitsema Big Daddy on itseriittoinen ja omavaltainen puuvillaplantaasin omistaja, Halosen esittämä Big Mama puolestaan hänen uskollinen vaimonsa.

Eila Halonen: Tanelin hahmossa on luontaista herkkyyttä, joka ei ole päässyt esiin. Öykkärimäisyys ja kovuus ovat osittain herkkyyden peittämistä. Big Daddy on sukupuolelleen asetettujen odotusten uhri, kuten Big Mamakin.

Taneli Mäkelä: Eilan hahmo on lopulta aika viisas nainen. Äkkiseltään hän näyttäytyy alistettuna turhanhöpöttäjänä, mutta naisessa, joka pystyy elämään hirviön kanssa neljäkymmentä vuotta, täytyy olla muutakin.

Eila: Big Mamassa on huumorintajua. Hahmo on itseironinen ja pystyy nauramaan itselleen. Siinä ja hahmon sosiaalisuudessa on paljon minua itseäni. Minäkin voin ihan reilusti nauraa itselleni.

Taneli: Ei roolia pysty tekemään muuten kuin itsensä kautta, vaikkei samanlainen henkilö olisikaan. Tunnistan hahmostani asioita ja luulen ymmärtäväni Big Daddyn käytöstä, vaikka en sitä hyväksykään.

Eila: Olisi hirveän vaikea näytellä niin, että koko ajan tuomitsisi roolihahmoaan. Jollakin sielun sopukalla hahmoa pitää, jollei nyt ihan rakastaa, kuitenkin ymmärtää.

Taneli: Kyllä! Minusta tuntuu, että Big Daddy ei itse ymmärrä itseään eikä pysty olemaan itselleen armollinen. Hahmon läheisten elämää voisi helpottua, jos hän pystyisi siihen.

Big Daddy (Taneli Mäkelä) ja Big Mama (Eila Halonen)

Eila: Mutta riitojen esittäminen näyttämöllä on kivaa. Saa luukuttaa oikein kunnolla!

Taneli: Niin, kun tietää, että tämä on leikkiä. Kyllä minä silti välillä ajattelen, että nyt pitää varmistaa, ettei Eila oikeasti pahastu.

Eila: En minä pahastu. Joskus harjoitusten jälkeen kotiin fillaroidessani ajattelin, että ”olipa taas tämmöinen päivä, että tuli täyslaidallinen”. Olen kuitenkin ollut tässä ammatissa niin kauan, että tiedän sen kuuluvan työhön. Tiedän myös, että Big Daddyn kaltaisia henkilöitä on todella kiva näytellä. Enhän minä voi muuta kuin piipittää vieressä, mutta niin tämä näytelmä on kirjoitettu.

Taneli: Yhdessähän sitä tehdään. Piipitys rakentaa minun rooliani ja ärjyminen puolestaan sinun rooliasi. Jotta vaikeita rooleja voidaan vielä läpi, kaiken pohjalla täytyy olla näyttelijöiden keskeinen luottamus ja kunnioitus. Voi luottaa siihen, että toinen sanoo, jos hänestä tuntuu oikeasti pahalta.

Eila: Se kuuluu näyttelijän ammattitaitoon. Ja saihan Kissaa kuumalla katolla harjoitellessa nauraakin. Kolikolla on aina toinen puoli, ei mikään ole pelkkää angstia ja ahdistusta. Teosta voi katsoa humoristisemmin: kylläpä nuo käyttäytyvät naurettavalla tavalla.

Taneli: Kyllä sieltä koomisiakin tasoja löytyy.

Eila: Teos ei ole farssi tai komediapläjäys, mutta siinä on kuitenkin kaikkia värejä, ei pelkkää harmaata ja mustaa.

Taneli: Niin kuin elämässä yleensä.

Eila: Niin, pilkahduksia... Jopa ilon pilkahduksia.

Teksti: Siiri Liitiä
Kuvat: Hannu Aaltonen ja Otto-Ville Väätäinen

Lue lisää Kissa kuumalla katolla -näytelmästä