Kissa kuumalla katolla -näytelmässä esiintyvät Niina Koponen ja Pyry Nikkilä joutuvat lavalla vastakkain rankkojen tunteiden kanssa. Näyttelijät kertovat haastattelussa, millaista on sukeltaa modernin klassikon maailmaan.

Kissa kuumalla katolla -näytelmän ensi-illasta on kulunut kuukausi, kun Niina Koponen ja Pyry Nikkilä istuvat Logomo-teatterin aulaan kertomaan tunnelmistaan. Takana on onnistunut lauantain päivänäytös, edessä vielä iltaesitys.

”Tämä on syventynyt, kuten esitykset aina syventyvät ensi-illan jälkeen. Lavalla ollessa tapahtuu tajuamisia ja nytkähdyksiä eteenpäin”, Nikkilä kuvailee ensimmäistä esityskuukautta.

”Repliikkejä alkaa ymmärtää syvemmin, niiden esittäminen ei ole enää pelkkää muistelua. Hahmon nahkoihin pääsee syvemmälle ja tilanne alkaa hengittää. Lavalla uskaltaa jo kokeilla ja leikkiä”, Koponen lisää.

Nikkilä ja Koponen esittävät Kissa kuumalla katolla -näytelmässä avioparia, Brick ja Maggie Pollittia. Brick on entinen urheilija, joka yrittää paeta ahdistavia ajatuksiaan alkoholiin. Maggie puolestaan on veden lailla tilanteesta toiseen soljuva nuori nainen, joka on valmis tekemään töitä saavuttaakseen haluamansa. Pariskunnan avioliitto on ajautunut umpikujaan.

”Jos tapaisin Brickin, en pitäisi hänestä. Hän on epämiellyttävä ihminen, eikä minulla olisi tarpeeksi kärsivällisyyttä hänen suhteensa. Silti tunnistan sekä hänessä että itsessäni vetäytyvän, vähäeleisen suojakuoren, jonka avulla voi yrittää varjella asioita, joita ei uskalla paljastaa. Brickillä suojakuori on tosin koko ajan päällä”, Nikkilä pohtii hahmoaan.

”Minä taas tunnistan itsessäni Maggien ironian. Ironian taakse on helppoa paeta, siitä olisi hyvä opetella eroon”, Koponen sanoo.

”Onneksi näytelmässä kuvatussa parisuhteessa ei ole yhtymäkohtia omaan elämään”, molemmat hymyilevät.

Isolla liekillä

Kissa kuumalla katolla -näytelmässä käydään läpi rankkoja tunteita. Brickin ja Maggien välisessä suhteessa on väkivaltaisia piirteitä toisen huomiotta jättämisestä aina rajuun riitelyyn.

”Näiden esitysten jälkeen olo on aina tosi väsynyt. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että hahmoni päätyy näytelmän lopussa olemaan vahva sen sijaan, että monien naishahmojen tapaan alistuisi”, Koponen sanoo.

”Tietenkin aiheet ovat raskaita, mutta yritän tuoda henkilöön niin paljon keveyttä kuin pystyn. Onneksi sitä on kirjoitettu tekstiin”, Koponen jatkaa.

Molemmat näyttelijät korostavat luottamuksen merkitystä.

”Vaikka kohtaukset ovat haastavia, ne ovat osa esityksen koreografiaa. Luottamus vastanäyttelijään on todella tärkeää. On hyvä, että pystymme näyttelijöinä puhumaan kohtauksista ja siitä, miltä niiden esittäminen tuntuu. Käymme verhoissa usein läpi kohtausten herättämiä fiiliksiä”, Nikkilä sanoo.

Koponen ja Nikkilä kertovat, että haasteita aiheuttavat myös teoksen suuri tekstimäärä ja pitkät kohtaukset, joiden aikana tunnelma koko ajan muuttuu ja eskaloituu.

”Haasteet ovat enemmänkin porkkanoita, jotka kannustavat entistä ylemmäksi. Niitä kohdatessani pistän yhä enemmän vettä myllyyn ja liekkiä isommaksi – tämän minä ratkaisen”, Koponen sanoo.

Pyry Nikkilä ja Niina Koponen Brickin ja Maggien rooleissa

Sisään näytelmän maailmaan

Tennessee Williams kirjoitti Kissan kuumalla katolla vuonna 1955. Näytelmän teemat eivät ole ehtineet kuudessakymmenessä vuodessa vanhentua.

”Rakkauden kaipuu on ihmisillä iankaikkinen. Ajankohtainen teema on myös homo- ja biseksuaalisuus ja sen peittäminen, onhan seksuaalisuus ylipäätään Suomessa vielä melkoinen tabu”, näyttelijät pohtivat.

”Meidän ajassamme kiinnostava on myös näytelmän asetelma miesvaltaisesta yhteisöstä, jossa perheen pää on kuningas. Vanhempi setä saa laukoa mitä tahansa. Miksi häntä kunnioitetaan ylitse muiden, eikä kukaan nouse häntä vastaan?” Nikkilä miettii.

”Vaikeneminen on yhä ongelma, kuten myös naisten asema. Näytelmässä Maggiella on kuitenkin usko siihen, että myös nainen voi johtaa”, Koponen jatkaa.

Syvistä, synkistäkin teemoista huolimatta Koponen ja Nikkilä kertovat, että näytelmän maailmaan on hienoa sukeltaa.

”On ihanaa, kun teoksen maailmaan pääse sisään, on henkilöhahmon nahoissa. Tulee hyvä tunne, kun näytelmä virtaa painottomasti eteenpäin. Silloin on kivaa”, Koponen kuvailee.

”Vaikka näytelmä on osittain ahdistava, on se myös syvä ja kiehtova fiktiivinen maailma, johon on hienoa päästä astumaan sisään”, Nikkilä lisää.

”Näytelmän jälkeen voi olla kiitollinen omasta elämästään ja ihmissuhteistaan. Kaikki tuo tapahtui joskus, mutta esityksen jälkeen voi hengähtää – nyt on nyt”, Koponen tiivistää.

Teksti: Siiri Liitiä
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Lue lisää Kissa kuumalla katolla -näytelmästä.