Turkulaisen teatterin historia

Teatterin alku koululaisnäytelmissä

Turkulaisen teatterin juuret ulottuvat pitkälle historiaan.

Kirkkolakiin oli jo vuonna 1575 kirjattu seuraava teatteria koskeva kehotus: "On täysin luvallista ja sallittua, että teinit ja nuoret henkilöt harjoittelevat näyttelemistä sekä esittävät niin hyvin tragedioita kuin komedioita käyttämällä sekä latinan- että ruotsinkieltä, sillä on suotavaa, että näyttelijät ja näytelmien katsojat saisivat niistä oppia ja ojennusta."

On täysin luvallista ja sallittua, että teinit ja nuoret henkilöt harjoittelevat näyttelemistä sekä esittävät niin hyvin tragedioita kuin komedioita käyttämällä sekä latinan- että ruotsinkieltä, sillä on suotavaa, että näyttelijät ja näytelmien katsojat saisivat niistä oppia ja ojennusta.

Ainakin katedraalikoulussa ja muissa kouluissa sekä Turun Akatemiassa näytelmiä esitettiin ahkerasti. Vaikka tarkkoja tietoja esityksistä ei ole säilynyt, on 1600-luvulta useampiakin merkintöjä koulujen näytelmätoiminnasta.

Pääasiassa esitettiin latinaksi antiikin tekstejä, mutta mukaan mahtuu myös muutamia muita näytelmiä. 1600-luvulta on säilynyt muutama painettukin näytelmä, tekstit ovat sekä latinan- että ruotsinkielisiä.

1700-luvulle tultaessa koulunäytteleminen väheni, ja vasta 1750-luvulla on Turusta tietoja teatteriesityksistä.

1700-luvulla väiteltiin kiivaasti teatterin merkityksestä ja sen moraalisesta arvosta. Ranskalaista koulukuntaa edustavat kulttuurihenkilöt arvostivat teatteria ja näkivät sillä olevan sivistävän arvon, kirkollisissa piireissä teatteri taas tuomittiin paheellisena ja kevytmielisenä. Myös akateemisissa piireissä teatteria vastustettiin.

Ruotsalainen vaikutus kasvaa

Teatteritoiminta olisi Turussa ja koko Suomessakin saattanut jäädä alkutekijöihinsä, ellei Ruotsista olisi saatu vaikutteita.

Ruotsin kuninkaallinen näyttämö oli aloittanut toimintansa Tukholmassa jo vuonna 1737. Siitä eronneet näyttelijät kiersivät omalla seurueellaan ympäri Ruotsia ja siten myös Suomessa.

Ensimmäinen ruotsalainen vierailu Turkuun tapahtui vuonna 1761. Teatterille pystytettiin väliaikainen teatterirakennus. Vaikka monet vastustivat vierailua, oli se selvä menestys, eihän Turussa ollut vuosikymmeniin päästy nauttimaan tällaisesta huvista.

Vaikka teatteritoimintaa pyrittiin kielloin rajoittamaan, ja vaikka esiintymistilat olivat erittäin huonokuntoisia, alkoi maassamme selkeä teatterikiertueiden kasvu. Ennen pitkää kaupunkiin alettiin perustaa omia teatteriryhmiä.

Vielä 1800-luvun lopulla suomenruotsalaista ääntämistapaa pidettiin sopimattomana näyttämölle ja kaikki ruotsiksi näyttelevät seurueet palkkasivat näyttelijänsä Ruotsista.

Turku oli yksi Ruotsi-Suomen suurista kaupungeista, mutta silti sitä leimasi eräänlainen maalaisuus, eikä vierailijoita ollut helppo houkutella kaupunkiin. Tukholman johtavat teatterit eksyivät Turkuun harvoin, vierailevat seurueet olivat pääasiassa tukholmalaisia "ylijäämäteattereita".

Venäjän vallan tuoma muutos

Kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjään, sai Turkukin aiemmasta poikkeavan aseman.

Vaikka Turku menetti vuonna 1812 pääkaupungin asemansa, se toimi vuosikymmeniä Suomen sivistys- ja talouselämän todellisena keskuksena. Tällöin myös turkulainen teatteri alkoi tosissaan nostaa päätään.

Teatterielämän johtohahmoksi nousi Carl Gustaf Bonuvier, alkuaan tukholmalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja. Vuonna 1813 hän perusti Turkuun oman teatterinsa, jonka hän rakensi Margaretha Seuerlingin seurueen raunioille. Kaupungin johto oli hankkeelle myötämielinen, ja niinpä Bonuvier pian jo kunnosti teatteritaloa, Uudellatorilla sijaitsevaa entistä varastotilaa, joka nyt vihdoin alkoi muistuttaa oikeaa teatteria.

Ensimmäiset teatterirakennukset

Vuonna 1817 tehtiin aloite ensimmäisen pysyvän teatteritalon rakentamisesta Turkuun. Se saatiin pian valmiiksi, mutta se oli vielä niin alkeellinen rakennus, että näyttelijät joutuivat vaihtamaan vaatteensa lämmittämättömissä pukuhuoneissa. Monet sairastuivat epäinhimillisissä olosuhteissa. Etenkin tuberkuloosi oli näyttelijöiden keskuudessa yleinen sairaus, sillä koko maassa esiinnyttiin surkeissa oloissa.

Vuoden 1827 palo tuhosi myös uuden teatteritalon. Teatterille valmistui tilapäinen rakennus heti palon jälkeen, mutta samalla syntyi ajatus uuden, pysyvän teatterin rakentamisesta.

Uusi rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1838. Teatterissa esitettiin yhä paljon ruotsalaisia vierailuesityksiä, mutta myös omaa, turkulaista teatteritoimintaa jatkettiin. Uuden teatteritalon johtokuntaan valittiin paikallinen kulttuuripersoonallisuus, filosofian tohtori Nils Henrik Pinello.

Uuden teatterirakennuksen myötä myös vierailujen laatu parani. Ruotsin johtavat seurueet uskaltautuivat esiintymään kaukaisen naapurimaahansa ja saivat huomata, että Suomessa arvostettiin teatteria suuresti.

Ruotsalaisten kiertävien teatterien takia suomalainen oma teatteritoiminta ei kuitenkaan päässyt vakiintumaan. Vasta Zachris Topelius herätti 1840-luvulla kysymyksen suomalaisen teatterin tarpeellisuudesta. Topeliuksen ehdottamassa mallissa olisivat suomen- ja ruotsinkielinen teatteri toimineet rinnakkain, mutta kieliriitojen repimässä maassa ei ollut sijaa kaksikieliselle teatterille.

Suomenkielinen teatteri syntyy

Ensimmäinen suomenkielinen teatteri perustettiin vuonna 1872 Helsinkiin. Tämä Suomalaisen Teatterin nimellä toiminut seurue perusti sekin toimintansa kiertueille, sillä vaikka kiertäminen tuli kalliiksi, ei yhdessä kaupungissa riittänyt yleisöä ylläpitämään vakituista teatteria.

1850-luvun lopulla heräsi Turussa aktiivinen, kotimaisin voimin toteutettu seuranäytäntötoiminta. Toiminnan liikkeellepanevana voimana oli toimelias näyttelijä F. E. Novander. Vaikka seurue kohtasi monia vaikeuksia ja toiminta oli taloudellisesti kannattamatonta, onnistui Novanderin esiintyä Turussa eri kokoonpanoilla kymmeniä vuosia.

Keväällä 1881 Turun uusi, jo kertaalleen kunnostettukin teatteritalo tuhoutui uudestaan tulipalossa. Vaikka joillain tahoilla kannatettiin ajatusta teatteriyhtiön purkamisesta, päätettiin talo kuitenkin rakentaa uudestaan. Se valmistui vauhdilla ja uusi rakennus oli valmiina käyttöön jo vuoden 1882 syksyllä.

Uusi talo kiinnosti taas monia seurueita ja teatteritarjonta oli hyvin vilkasta. Vierailevien seurueiden joukossa oli yksi suomalainenkin seurue, näyttelijä August Arppen perustama oopperaseurue, joka kiersi maata kotimaisin voimin.

Odotettu vierailu

Suomalaisen Teatterin ensimmäinen vierailu Turussa vuonna 1874 oli odotettu tapahtuma, olihan teatteri toiminut jo kaksi vuotta ja ehtinyt vierailla jo monissa muissa kaupungeissa.

Yksi syy Turun vierailun viivästymiseen saattoi olla suomenkielisen sivistyneistön pienuus. Pelättiin ettei Turussa riitä suomenkielistä yleisöä täyttämään saleja. E. Nervanderin siirtyminen Helsingistä Åbo Postenin päätoimittajaksi vauhditti myös teatterivierailua, olihan Nervander tunnettu teatterin ystävä ja Suomalaisen Teatterin vakiintunut ystävä ja kannattaja.

Vierailu kesti tammikuusta helmikuuhun ja alussa hitaasti lämminnyt turkulaisyleisö täytti lopulta salit ääriään myöten.

1880-luvun lopulla Suomalainen Teatteri jatkoi vierailujaan Turussa. Vaikeat keliolosuhteet, arvaamattomat sairastumiset ja näyttelijöiden eroamiset muuttivat vierailujen aikatauluja, eikä sopivaa esiintymistilaa aina tahtonut löytyä, mutta pääasiassa vierailut sujuivat hyvin.

Innostuneita katsojiakin riitti kiitettävästi, joskin välillä turkulaiset katsojat tulivat teatteriin vasta arvostelun luettuaan ja jättivät täten ensimmäisen esityksen katsomot tyhjiksi. Turussa kertyneitä tappioita teatteri paikkasi esiintymällä täysille saleille muissa kaupungeissa.

Ensimmäinen turkulainen teatteriryhmä nousee Ruotsin ylivaltaa vastaan

Vuonna 1894 perustettiin Turkuun viimein oma, pysyvä teatteriryhmä.

Svenska inhemska teatern -nimellä toiminut ruotsinkielinen teatteri oli ensimmäinen suomalainen yritys nousta riikinruotsalaista ylivaltaa vastaan. Teatteri saavutti menestystä ja jopa vieraili muissa kaupungeissa, vaikka monet pitivätkin kotimaista ruotsinkielistä teatteria mahdottomana ajatuksena.

Kului kuitenkin vuosia, ennen kuin suomalaiset katsojat saatiin tottumaan suomenruotsiin näyttämökielenä. Svenska inhemskanin arvosteluissa siihen kiinnitettiin jatkuvasti huomiota.

Teatteri toimi vaihtelevalla menestyksellä kamppaillen ankarien taloudellisten vaikeuksien kourissa. Se kuitenkin vältti useaan otteeseen uhanneen konkurssin ja alkoi nauttia valtionapuakin. 1900-luvulle tultaessa teatterin toiminta keskittyi yhä enemmän Turkuun ja kiertäminen jäi vähemmälle.

Vuonna 1918 teatteri muutti nimensä Åbo Svenska Teateriksi, millä nimellä se on toiminut siitä lähtien.

Suomenkieliset kiertueet jatkuivat myös Turussa. Suomalaisen Teatterin innoittamina myös muualla innostuttiin perustamaan teatteriryhmiä, jotka nekin kiersivät laajalti. Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri sekä näyttelijätär Ida Aalbergin teatteri olivat maineikkaimpia Turussa vierailleista ryhmistä.

Harrastajateatterin noususta syntyy ammattiteatteri

Paikallista teatteritoimintaa edustivat yhä useat harrastajateatterit. Seuranäytäntötoiminta jatkui, ja lisäksi teatteri liittyi vahvasti mm. raittius- ja työväenyhdistysten toimitaan. Tästä toiminnasta syntyi lopulta ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri Turkuun.

Vuodesta 1890 toiminut turkulainen näytelmäseura oli osa työväenliikettä. Niinpä sitä pian alettiin kutsua Turun työväenteatteriksi. Teatterin toiminta vakiintui vuoteen 1916 mennessä niin, että katsottiin aiheelliseksi perustaa virallisesti Turun Työväen Teatteri.

Teatteri toimi Turun Työväenyhdistyksen omistamassa talossa ja sen johtajaksi valittiin Wilho Ilmari, Helsingissä ja Tampereella mainetta niittänyt näyttelijä ja ohjaaja.

Työväenteatterin vastapainoksi perustivat Turun porvarit oman teatterin. 1900-luvun alun kiihkeinä vuosina useimmissa Suomen kaupungeissa, joissa teatteritoimintaa oli, oli myös kaksi teatteria.

Ajatus porvarillisen teatterin perustamisesta oli syntynyt jo 1909, mutta vasta vuonna 1919 toiminta saatiin siinä määrin vakiinnutettua, että teatteri voitiin virallisesti perustaa. Turun Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa toimien Työväen Teatterin ja Åbo Svenska Teaterin kanssa Turun ainoassa oikeassa teatteritalossa.

Kahdesta tulee yksi

Turun Suomalainen Teatteri (myöhemmin Turun Teatteri) ja Turun Työväen Teatteri toimivat rinnakkain aina vuoteen 1946 saakka. Teatterien johtajat vaihtuivat (osin johtajat muuttivat teatterista toisenkin), samoin toimipaikat vaihtuivat vuosien varrella usein.

ÅST:n talo kävi pian ahtaaksi kolmelle teatterille, eikä kummallakaan suomenkielisellä teatterilla ollut omaa teatteritaloa. Kun Työväentalo vuonna 1945 paloi, joudutti se jo aiemmin syntynyttä ajatusta teatterien yhdistämisestä. Niinpä vuonna 1946 perustettiin Suomen ensimmäinen täyskunnallinen teatteri, Turun Kaupunginteatteri.

Kaupunginteatterikin toimi pitkään tilapäisissä tiloissa. Esityksiä oli Lounais-Suomen Maalaisten Talolla, joka kuitenkin vuonna 1954 tuhoutui tulipalossa korjauskelvottomaksi. Palon jälkeen ryhdyttiin ajamaan uuden teatteritalon rakentamista, ja teatterille varattiin ns. makasiinitontti Aurajoen itäiseltä rannalta.

Arkkitehtikilpailun tulosta ja talon valmistumista odoteltaessa teatteri jatkoi edelleen toimintaansa tilapäisissä tiloissa, mm. Turun Konserttitalolla, jonka konserttikäyttöön suunniteltu näyttämö aiheutti vaikeuksia esiintyjille ja oli suuri haaste lavastajille.

Uusi teatteritalo vihittiin viimein käyttöön vuonna 1962. Avajaisnäytelmänä nähtiin Shakespearen Kesäyön unelma. Juhlanäytäntö 8. syyskuuta 1962 oli suuri tapahtuma, johon osallistui tasavallan presidenttikin puolisoineen.