Suoran puheen merkityksestä

Millaiselle puheelle minä olen altis? Miten minuun voi vaikuttaa?

Puheiden pitäminen saati niistä innostuminen ei perinteisesti ole kovin suomalainen asia. Usein törmää toiveeseen, että voi kun juhlissa ei olisi yhtään puheita, ja jos niitä on pakko olla, niin toivon mukaan ne eivät ainakaan olisi kovin pitkiä.

Toisin on Amerikassa, jossa hyvän puheen pitäminen on vahvin keino vaikuttaa. Vastikään käyty presidentinvaalikampanja perustui puheille. Palkintogaalojen pystipuheet ovat niitä pelipaikkoja, joissa valokiilan ja muutaman minuutin huomion voi käyttää yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Niin stand up -komedia kuin roastaaminen perustuvat puheen pitämisen rakenteeseen. Amerikkalaiset TedTalk -konferenssit, jotka kokoavat yhteen eri alojen parhaimpia puhujia, myydään loppuun nopeammin kuin Cheekin keikat Hartwall Areenalla. Todella hyvään puheeseen tiivistyy ajan henki ja kollektiivinen tunnetila samalla tavalla kuin todella hyvään biisiin – se voi viedä hurmokseen. Niinpä hyvät puhujat ovat kuin rokkitähtiä: valovoimaisia, innostavia, unohtumattomia, koskettavia. Heidät halutaan nähdä livenä, sillä he voivat muuttaa kuulijoidensa elämän. Parhaimpia, oivaltavimpia ja rohkeimpia puheita linkataan jatkuvasti sosiaaliseen mediaan.

Hyvät puhujat ovat kuin rokkitähtiä: unohtumattomia, koskettavia

Puheen pitämisen taito ei kuitenkaan ole amerikkalainen keksintö. Jo antiikin filosofit Platon, Sokrates ja Aristoteles tutkivat retoriikkaa. Puhetaito nähtiin eräänlaisena suostuttelemisen kykynä. Hyvä puhuja saa kuulijansa suostuteltua matkalle, jonka aikana kuulijan tunteisiin ja ajatteluun vedotaan ja niihin halutaan vaikuttaa. Hyvä puhuja on tarinankertoja, joka saa kuulijansa ajattelemaan maailmasta ja toisista ihmisistä uudella tavalla. Hyvällä puhujalla on sanojensa takana suurempi viesti; idea tai utopia, jonka myötä hän uskoo ihmisten voivan muuttaa maailmaa paremmaksi. Hyvällä puhujalla on aina agenda, oli puhujan areenana sitten politiikan katedeerit tai rakkaan ihmisen tärkeä juhla. Hyvä puhuja haluaa tulla kuulluksi, välittää tunteita, jakaa havaintonsa maailmasta.

Historiankirjoihin onkin jäänyt lukuisia kiinnostavia puheita: Jeesuksen Vuorisaarna, Martin Luther Kingin I have a dream -puhe, Neil Armstrongin sanat hänen astuttuaan Kuun pinnalle, Nelson Mandelan puhe hänen vapauduttuaan vankilasta, Marlene Dietrichin toteamus Ich bin ein Berliner, Churchillin ja Hitlerin puheet toisen maailmansodan aikana, Tom Hanksin puhe kun hän vastaanotti Oscarin elokuvasta Philadelphia, Michelle Obaman puhe Trumpin seksismistä.

Puheen kautta ihmiselämän käänteille luodaan merkitystä

Legendaaristen julkisten puheiden lisäksi tärkeitä suoria sanoja on kautta aikojen lausuttu myös yksityisissä tilanteissa. Isät ovat häissä puhuneet tyttärilleen, puolisot vihkivalojen äärellä toisilleen, rakkaat on saatettu viimeiselle matkalleen muistopuhein. Puheen kautta ihmiselämän käänteille luodaan merkitystä ja yksittäisille uroteoille arvostusta.

Eikä suora puhe ole niin epäsuomalaista kuin miltä se ensi silmäyksellä vaikuttaa. Valitettavasti retoriset taidot on viime aikoina turhan usein otettu käyttöön anonyymin nettikirjoittelun ja sydämettömän vihapuheen merkeissä. Silloinkin puhujalla on tosin käytössä samat keinot ja sama agenda kuin kaikilla hyvillä puheen pitäjillä – halu vaikuttaa yleisönsä tunteisiin ja ajatteluun. Valovoimaisen ja elämän ainutlaatuisuudelle silmiä avaavan puheen kääntöpuoli onkin vihaan ja ennakkoluuloon kiihottava puhe.

Suoran puheen paras puoli on vastaanottajan päässä

Turun Kaupunginteatterin esitys Suoraa puhetta sisältää kaksikymmentä yksi eri tavalla kiinnostavaa puhetta. Osa niistä naurattaa, osa koskettaa, osa laittaa miettimään. Millaiselle puheelle minä olen altis? Mikä iskee suojausteni alle, mistä minä saan energiaa, miten minuun voi vaikuttaa? Suoran puheen paras puoli on nimittäin vastaanottajan päässä. Se on kuin pallon kiinni ottamista. Valintaa siitä, millaiseen dialogiin on halukas lähtemään mukaan, mitä vuorovaikutusta kehittämään. Sillä puheet mitataan niissä teoissa, mihin ne haluavat kuulijoitaan yllyttää.

Kirjoittaja
Satu Rasila
dramaturgi
Turun Kaupunginteatteri