Helsinkiläisnäyttelijän hyppy tuntemattomaan

Työpäivä teatterilla alkaa kahdesti päivässä

Kun muutin alkusyksyllä Helsingistä Turkuun ja aloitin työt Turun Kaupunginteatterissa, minua jännitti se, kuinka kauan minulta menisi tottua tulevaan työaikaani. Opiskeluaikana muistan kuulleeni ensimmäisen kerran kaksiosaisesta työpäivästä ja muistan myös mihin sävyyn laitosteattereissa työskentelevät kollegani siitä puhuivat.

Kuvittele, että aloittaisit työpäiväsi aina kaksi kertaa. Kyllä, myös maanantaisin! ...Niin ja lauantaisin on yleensä myös esitys.

Näyttelijän työpäivä on laitosteatterissa siis kaksiosainen, ellei toisin sovita. Turun Kaupunginteatterissa aloitamme työt pääsääntöisesti klo 10 ja lähdemme klo 14. Iltaharjoitukset alkavat klo 18 ja kestävät klo 21:30 saakka. Jos illalla on iltaharjoitusten sijaan esitys, paikalle tullaan sopimuskohtaisesti, esimerkiksi maskiaikataulun mukaisesti.

Se mitä kollegani kirosivat jo muinoin opiskeluaikanani, liittyi juurikin vapaa-ajan vähyyteen ja sen luovaan käyttöön. Koska me olemme lähestulkoon aina töissä, on tärkeää olla vapaalla silloin kun on vapaata.

Kauppatorilla hoituvat niin kukkaostokset kuin auringonottokin.

Klo 14:00-18:00.

Tämä neljän tunnin rako keskellä päivää on minun vapaa-aikani. Muistan ajatelleeni alkuun hyvinkin optimistisesti: Kahdesta kuuteen hoidan omia asioitani, urheilen, harrastan, hoidan ihmissuhteitani ja itseäni. Olen minä – vapaalla ja tekemässä juuri sitä mitä kulloinkin tarvitsen. Hienoa! Mitä kaikkea saisinkaan aikaiseksi! Plussaa lisäksi se, että saan viettää päivän valoisimman ajan vapaalla.

Usein on käynyt kuitenkin niin, että työ on valunut myös tälle vapaa-ajalleni tavalla tai toisella. Useimmiten se on repliikkien opettelua tai illan esitystä varten lämmittelyä ja valmistautumista. Useimmat eivät ehkä tiedäkään, mutta kiinnitetyllä näyttelijällä voi olla työn alla yhtä aikaa neljäkin näytelmää: yhtä ensi-iltaan tulevaa harjoitellaan päiväsaikaan ja kolmea esitetään sitten iltaisin yleisölle. Näyttelijän on hallittava samanaikaisesti isojakin tekstimassoja ja maailmoja, siksi juuri tätä tekstinopettelua ja muistelua tuolla päivän ainoalla tauolla harrastetaankin. Minulla tämä tilanne tulee olemaan edessä kolmen päällekkäisen jutun kanssa vielä tämän vuoden puolella. Sekin on uutta ja jännittävää.

Vaikka en tietoisesti ole töitä vapaa-ajallani tehnyt, vaan päinvastoin jopa jättänyt plarin teatterille jotta en koskisi siihen, on usein kuitenkin maskituoliin istuessa tuntunut siltä, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Että kyllähän mä kävin kaupassa ja kotonakin, mietin, mutta vaikka fyysisesti lähdin teatterilta pois, taisivat aivoni jäädä töihin koko päiväksi.

Aloin miettimään mistä se johtui.

Kaduilla kuljeskellessa pääsee joskus auttamaan muuttohommissa.

 

Vapaa-ajan viettooni ja rentoutumisen kokemukseen ovat aina olennaisesti kuuluneet ystävät. Kantapään kautta olen saanut syksyllä huomata, ettei tämä minun vapaa-aikani olekaan välttämättä se paras aika törmätä tuttuihin tai ystäviin. On vaikea sopia mitään virka-aikaan työskentelevän ystävän tai opiskelijan kanssa. Säännöllinen yhdessä harrastaminen ja ihan vaikka ryhmäliikuntatunneille osallistuminen on ollut myös hankalaa päiväsaikaan, koska lähtökohtaisesti tunnit painottuvat lähes aina ilta-aikaan.

Eli siis: Olen viettänyt paljon aikaa yksin ja silloin on ollut vaikeampaa olla prosessoimatta työasioita.

Minun on siis tietoisesti pitänyt kehitellä itselleni mukavaa yksin tekemistä ja rentouttavaa ajanvietettä, jotta saisin nollattua aivoni edes hetkeksi.

1. Kävellen Turku tutuksi

Olen löytänyt kävelyn uudestaan! (Kävely on myös siitä hyvä ja armollinen, että jos oikeasti pitää opetella niitä repliikkejä niin ne menevät kauhean hyvin päähän samalla kun kävelee.)

Minulle on muodostunut lempireittejä, joskus suunnittelen ja katson kartasta minne menen etukäteen. Yleensä kuitenkin vain harhailen. Eri asuinalueita on mukava ottaa haltuun. Turku on kaunis, erittäin hyvä kävelykaupunki, jossa harhailemalla voi tehdä upeita löytöjä. Keskustasta löytyy paljon arkkitehtonisesti kiinnostavia rakennuksia. Sinapinkeltainen Alvar Aalto -henkisillä sauvamaisilla kaakeleilla verhoiltu Kela saa minut aina hyvälle tuulelle. (Edit: Kelan rakennuksen on suunnitellut Aarne Ehojoki).

Suomen ainoa tämän rakennuksen fanittaja?

Vinkit kävelyyn:

  • Samppalinnan puisto
  • Vartiovuorenmäki
  • Puolalanpuisto

 

Helsinkiläinen Turussa.... joskus eksymistä ei vaan voi välttää. Silloin kannattaa eksyä Puolalanpuistoon!

 

2. Rakastan Turun kaupunginkirjastoa ja Turun lukuisia museoita.

Parasta mitä voit elämässäsi tehdä, on hankkia kirjastokortti ja museokortti sekä käyttää niitä molempia ahnaasti. Et tule katumaan.

Museovinkit:

Yksi suosikki kävelykohteista on Taidemuseonmäki.

3. Muita rakkaita harrastuksiani ovat pyöräily ja kirppikset.

Täällä Turussa toimii niiden yhdistelmä, koska parhaat kirpparit ovat pyöräilymatkan päässä. Maapallo kiittää ja kuntokin kasvaa!

Kirppisvinkit:

Vaikka neljä tuntia laatuaikaa itseni kanssa onkin ollut yllättävän mukavaa, tällä hetkellä odotan kuitenkin eniten, että seuraavan esityksen treenit alkavat ja juna tuo ystäviä Helsingistä tänne. Ties mitä keksimme yhteisenä vapaa-aikanamme Turussa! Odotan myös kevättä ja Samppalinnan maauimalan avautumista. Se on kuin Uimastadion pienoiskoossa ja helpottaa pahimpaan Helsinki-ikävään.

Kuvat: Emmi Kantonen / Turun Kaupunginteatteri

Ella Lahdenmäki / TKT / Näyttelijä

Tietoa kirjoittajasta

Ella
Lahdenmäki
Näyttelijä
Turun Kaupunginteatteri
Ella Lahdenmäki aloitti työt Turun Kaupunginteatterin kiinnitettynä näyttelijänä loppukesästä 2018. Hänet voi nähdä Taru sormusten herrasta -seikkailussa, Näytelmä joka menee pieleen -komediassa sekä keväällä mm. Hamletissa.